Kun äitiyshousut ovat parasta ikinä! / "And there is hope within despair"

Ostinpa sitten mammafarkut. Kyllä, äitiysfarkut. Ei tämän rantapalloksi varoituksetta muuttuvan mahan kanssa ole voinut kuin haaveilla käyttävänsä normaaleita farkkuja, joten olen kulkenut collareissa ja leggingseissä. Kuultuani kehuja H&M:n mammafarkuista päätin mennä katsomaan millaisia farkkuja siellä on tarjolla ja onnekseni löysin sopivat ja vieläpä hyvän näköiset! Kassatäti ei sentään onnitellut. Oli hyvin hämmentävää kulkea ulospäin täysin normaaleilta näyttävissä farkuissa ilman, että ne puristavat ikävästi turvonnutta mahaa, mutta sitäkin omituisempaa oli voida syödä (jolloin maha yleensä turpoaa lisää) ilman, että olo muuttuu kerta kaikkiaan tukalaksi. Jee. Vielä kun löytäisi pari sellaista kivaa paitaa lisää, joilla pallomahan saisi edes vähän piiloon. En tahdo hämmentää ihmisiä.
       

    

     

 
Voin varauksetta suositella H&M:n mammaosaston farkkuja kaikille, joiden mahalla on tapana syystä tai toisesta turvota ilman kummempaa ennakkovaroitusta. On nimittäin paljon mukavampi olla kun housut eivät purista. Eivätkä nämä tavallisia farkkuja kalliimpia näyttäneet olleen, omistani maksoin 30e. Trikooresorikaan ei tavallisen paidan alta erotu, ellei se ole jäänyt kurttuun. Toimii.

        

Toisaalta tätä ostosta tehdessä oli hieman ristiriitaiset fiilikset, vaikka viimeinkin löysin housut, jotka näyttävät ja tuntuvat hyvältä turvonneesta mahasta huolimatta. Vielä joku aika sitten elättelin toivoa siitä, että kyllä tulee päiviä, jolloin voin pitää niitä ihania tavallisia farkkuja, jotka juuri syksyllä ostin edellisten jäätyä väärän kokoisiksi, mutta unen näin.. Tuolla ne ovat hyllyssä pölyttymässä, kun sellaista päivää ei tunnu olevan näköpiirissä, että voisi aamusta iltaa kulkea normifarkut jalassa. Kyllähän ne aamulla saa päällensä, mutta... Eikä julkisella paikalla oikein kehtaa huidella nappi auki, joten pakko oli antaa periksi.

         

Alkuviikko meni kotona, kun maanantaiaamuna piti käydä tekemässä yksi uusintatentti. Pelkäsin jo vähän ennakkoon, että mitä jos mahaan alkaa tentin aikana koskea niin paljon, ettei keskittymisestä tule mitään, mutta onneksi pelkäsin turhaan ja tentti meni ihan hyvin. Samalla reissulla veimme jo osan tavaroista takaisin kotiin, sillä avopuolison työharkka päättyi viimeviikolla ja suuntaamme takaisin kotiin. Onneksi ei ole ihan hirveästi tavaraa muutettavana.

          

Tässä on ollu taas muutama niin kipeä päivä tai päivän puolikas, ettei tahdo voimia riittää oikein muuhun kuin kippurassa istumiseen/makoilemiseen, kun ei muuhunkaan kykene. Kaikkein raivostuttavinta on, ettei kivulle mahda mitään. Pitää kesäkuun lääkärikäynnillä kylläkin tiedustella mahdollisuutta parempiin kipulääkkeisiin, jotta saisi jotain tolkkua pahimpiin hetkiin. Onneksi ei ole kovinkaan paljon pakollisia menoja, saa olla kipeä ihan kaikessa rauhassa, mutta ihan riittävästi tämä repii hermoja sairaslomasta huolimatta. Olisiko kellään myydä uutta suolistoa, ostan heti?