Muutoksia / "Ei unelma valoa vaadi vaan rohkeutta"
Oli endokrinologian kontrollikäynti. Edeltävästi oli reilummalti labroja, niissä ei onneksi mitään ihmeellistä. Kalsitoniini oli taas noussut, mutta ei sen korkeammalle kuin missä se on ollut ajoittain, joten asian suhteen jäätiin seurantalinjalle. Minulla kalsitoniini toimii siis medullaarisen kilpirauhassyövän "merkkiaineena", koska syöpäsolukko tuottaa kalsitoniinia.
Säädettiin vähän kaikenlaista. Tyroksiinia piti laskea, Florinefiä nostaa. Aloitettiin beetasalpaaja, koska syketasoni on niin korkea ja aloitetaan DHEA kunhan käyn ensin labroissa. DHEA:n merkityksestä kirjoitin enemmän viime postauksessa. Odotan mielenkiinnolla onko DHEA:sta apua väsymykseen - tulen palaamaan asiaan kunhan lääkitys on aloitettu ja osaan sanoa vaikutuksesta jotain. Jos jollakulla on kokemuksia DHEA:sta niin jätä toki kommenttia, olisi mielenkiintoista kuulla.
Ylipäätään odotan mielenkiinnolla mikä vaikutus näillä muutoksilla on vointiini kokonaisuudessaan. Suurin toive olisi saada väsymyksen määrää vähennettyä, jotta jaksaisin enemmän. Jaksaminen olisi nyt todella tärkeää, sillä olen vihdoin aloittamassa viimeisen apteekkiharjoittelun!
Harjoittelu alkaa 1.6. ja tarkoituksena on, että teen puolikasta työaikaa. En tiedä olenko enemmän innoissani vai kauhuissani harjoittelun alkamisesta - edellisestä kerrasta töissä on niin monta vuotta, että pelkään unohtaneeni kaiken. Mutta ehkä ne tiedot tuolla jossain on ja palautuvat mieleen kun pääsen alkuun. Olen myös kerrannut olennaisimpia asioita, jotta en olisi ihan ulalla.
Olen kiitollinen apteekille, joka mahdollistaa harjoittelun osa-aikaisena. Täysiaikainen työ olisi minulle liikaa tässä voinnissa. Arki täytyy puolikkaankin työajan kanssa suunnitella huolellisesti, jotta kuormitus jakautuisi mahdollisimman tasaisesti eri päiville. En voi kerätä liikaa samalle päivälle, sillä lusikat loppuvat väkisin kesken jossain vaiheessa.
Tässä ennen harjoittelua aion viettää paljon aikaa kotikotona, koska harjoittelun alkamisen jälkeen en tiedä milloin seuraavan kerran ennätän tai jaksan matkustaa kotiin. Pitää myös hoitaa kaikenlaisia juoksevia asioita kuntoon, kuten hakea vaativalle lääkinälliselle kuntoutukselle jatkoa. Niiden hakemusten kirjoittaminen ei ole mikään ihan pikkuhomma.
Pakko kyllä myöntää, että kun harjoittelu on peruuntunut niin monta kertaa milloin mistäkin syystä niin en usko pääseväni töihin ennen kuin oikeasti olen siellä ensimmäistä päivää. Vointini ei nytkään ole optimaalinen, mutta se on todennäköisesti lähellä parasta mahdollista, mikä koskaan on saavutettavissa. Joten jos en nyt yritä tehdä harjoittelua niin sitten en ikinä. Ainakin on tahtotila yrittää parhaansa.
Siinä, missä viime vuosi oli nätisti sanottuna hirvein ikinä, on tämä vuosi näyttänyt jo paljon paremmalta - siitäkin huolimatta, että alkuvuodesta oli toinen feokromosytooma ja sairastuin Addisonin tautiin. Olisi aika hurjaa valmistua viimeinkin farmaseutiksi kun nyt olen siitä tavoitteesta pitänyt kiinni kaikesta huolimatta. Jää nähtäväksi kuinka käy.
Toivon, että viimein saat harjoittelun tehtyä! Nostan hattua sun sinnikkyydelle.
VastaaPoista