Kuukausi leikkauksesta / "Juon kaiken juon myös huomisen"

En ole joutunut takaisin sairaalaan!! Olen ollut kohta kaksi viikkoa kotona. Antibiootti loppui maanantaina ja tiistaina otetut verikokeetkin näyttivät ihan hyviltä - hemoglobiinia lukuunottamatta. Se oli yhä alle normaalin ja sen kyllä huomaa. Väsyttää aika hurjasti edelleen.

Viime viikonloppuna äiti ja isä tulivat käymään ja pääsin pitkästä aikaa kunnolla ulos. Kävimme syömässä jäätelöt ja kiertelimme tässä lähialueella, isä työnsi minua pyörätuolissa. Tuohon viikon takaiseen verrattuna jaksan kävellä vähän enemmän ja portaat tänne kolmanteen kerrokseen sujuu vähän paremmin. Edistystä! Ja fysioterapia alkaa tiistaina, siitä lisää myöhemmin.

Juhannus sujui hyvinkin rauhallisesti T:n kanssa kotona. Perjantaina oli niin kylmä sää, ettei huvittanut lähteä yhtään mihinkään. Kotiin äidin, isän, lehmien ja kissojen luo olisi tehnyt mieli lähteä - poden ihan jäätävää koti-ikävää - mutta emme uskaltaneet vielä lähteä niin pitkän ajomatkan päähän. Olen istunut ehkä vartin matkoja autossa ja reilun tunnin ulkoilureissuja pyörätuolissa ja molemmat niistä aiheuttavat vielä tuntuvasti kipua. Kaikenlainen tärinä tuntuu edelleen olevan myrkkyä alavatsalle ja lantiolle, joten ajatus kolmesta tunnista autossa ei houkuttele.

Toinen jännitystä lisäävä momentti on nesteytys. Olen tälläkin viikolla meinannut miltein jokaisena päivänä kuivua, parhaimmillaan kahdesti saman päivän aikana. Tasapainottelu nesteiden ja suolan kanssa käy työstä. Suolen toimintaa pitää hidastaa riittävästi lääkkeiden avulla, mutta ihan liian selvää logiikkaa ei tullu olevan siinä mikä määrä Imodiumia tai Vi-Sibliniä on minäkin päivänä riittävä. Jos suolisto hidastuu liikaa, maha turpoaa ja kipeytyy. Jos se ei hidastu tarpeeksi, kuivun hetkessä. Siis oikeasti hetkessä. Ja sitten menee pitkä tovi ennen kuin neste- ja suolatasapaino on löytynyt uudelleen. Joten siinä missä muut joi juhannuksena janoonsa kaljaa, minä kittasin yli vuorokauden korkki auki pöydällä seissyttä kivennäisvettä, johon lisäsin merisuolaa. Namnam.

Ja kun se ei riitä, että ylipäätään juo. Päivässä pitää juoda vähintään 2,5 litraa ja valtaosa siitä olisi juotava ruokailuiden välillä, jotta ei huuhdo ruokaansa suoliston läpi pikavaihteella. Sitten kun tähän yhdistää sen, että pitäisi syödä monta kertaa päivässä pieniä aterioita (isoja annoksia ei vaan pysty syömään ongelmitta, ainakaan vielä) niin lopputulos tuntuu olevan se, että minulla on aina lautanen tai juomalasi nenän edessä. Koko ajan pitää kiinnittää huomiota siihen, onko juonut tarpeeksi ja se on yllättävän rasittavaa kun siihen ei ole vielä tottunut. Stressaan nestehukan uhkaa joka päivä, etenkin jos se pääsee siihen pisteeseen että alkaa olla paha olo, jolloin joutuu juomaan väkisin ellei halua päätyä sairaalaan nestetippaan.

Ravitsemusterapeutti sanoi, että ensimmäiset kaksi kuukautta ovat hankalimmat, joten vielä kuukausi pitäisi kestää. Sitten saattaa helpottaa vähäsen. Mutta kuinka pitkään joudun syömään ripulilääkkeitä estääkseni kuivumisen ja sietämään niiden takia ilmenevää turvotusta ja kipua, sitä ei kukaan osaa sanoa. Ohutsuolen kyllä pitäisi sopeutua jossain vaiheessa tähän uuteen tilanteeseen ja nestetasapainon ylläpitämisen helpottua sen myötä, mutta siihen voi mennä pitkäänkin. 

Entä sitten syöminen, mitä voin syödä näin kuukausi leikkauksen jälkeen? Sairaalassa minulle tilattiin avanneleikatun ruoka ja sain ravitsemusterapeutilta avanneleikatun ruokavaliosta kertovan oppaan. Avannettahan minulla ei ole, mutta kun suolistoni on lähes kokonaan pelkkää ohutsuolta niin tilanne vastaa melko pitkälti sitä kuin olisi ohutsuoliavanne. Ravitsemusterapeutin antamassa oppaassa on kätevä taulukko, jossa on lueteltuna niitä ruoka-aineita, jotka ovat hyviä ja suositeltavia. Yksinkertaisimmin ilmaistuna syön helposti sulavaa ruokaa. Pyrin lisäksi välttämään runsaasti ilmaa aiheuttavia ruokia, kuten tuoretta leipää. Leipä on muutoinkin hyvä pakastaa ja/tai paahtaa ennen syömistä tai syödä vähän kuivahtaneena. Haaveilen runsaasta salaattiateriasta, mutta siitä ei todella voi kuin haaveilla vielä. Ohutsuoli ei kovinkaan hyvin pysty prosessoimaan salaattia, joten se saattaisi aiheuttaa suolitukoksen, mitä en todellakaan halua. 

Muita tukosriskin vuoksi vältettäviä ruoka-aineita ovat esimerkiksi pähkinät, myslit, popcorn, sitkeäkuoriset hedelmät ja vihannekset, runsaasti siemeniä sisältävät marjat, tuore salaatti, kokoliha, sienet.. Moni hedelmä ja vihannes on tosin sellainen, että oikein käsiteltyinä niitä voi syödä ihan huoletta - esimerkiksi porkkana sellaisenaan saattaisi aiheuttaa harmia, mutta kypsennettynä se on tosi jees. Ja mitä enemmän aikaa kuluu leikkauksesta, sitä enemmän uskaltaa laajentaa ruokavaliotaan ja maistella niitäkin ruokia, jotka mahdollisesti voivat olla ongelmallisia. Tiedä vaikka voisin syödä käytännössä mitä tahansa kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi. Nestetasapainon kanssa painiminen vain vie tällä hetkellä niin paljon energiaa, että pysyn ihan mielelläni turvallisissa ruoka-aineissa, en nimittäin yhtään jaksaisi mitään suolitukosta tähän kaiken muun lisäksi enää.

Vaikka stressaan nestetasapainoa ja koko kroppa tuntuu muutenkin olevan edelleen ihan sekaisin niin olen onnellinen siitä, että saan olla kotona sairaalassa olemisen sijaan. Vielä kun saisi enemmän voimaa lihaksiin niin voisi lähteä vaikka kiertämään keskustan kirpparit tai ylipäätään käymään itsekseen jossain "ihmisten ilmoilla". Toistaiseksi kaikki pidemmät reissut ulkona tai kaupoissa vaativat pyörätuolin, sillä sitten kun jaloista loppuu voima kesken kävelemisen niin se todella loppuu ja on pakko päästä istumaan. Pyörätuolin kanssa en yksin pääse täältä mihinkään kun ainoa järkevä säilytyspaikka sille on meidän eteinen, mikä tarkoittaa tuolin kantamista kolmanteen kerrokseen ja sieltä alas. Ei onnistu minulta, ei likimainkaan. Mutta tämäkään ei harmita ihan niin paljon kun on niin ihania ystäviä, että he tulee pitkänkin matkan takaa minun luo tänne kyläilemään ♥