Magneettikuvissa / "Toivon että toivoa ois"

Kävin eilen vatsan magneettikuvauksessa. Tällä kertaa yllätyin positiivisesti kuvauksen keston suhteen, sillä selvisin vain n. 20 minuutin kuvauksella. Luksusta edelliskertaan verrattuna - 1h 10min. Koska tarkoituksena oli saada tarkkaa kuvaa suolistosta, tämä MRI vaati esivalmisteluita. Kuvausta edeltävänä päivänä oli noudatettava tiettyä ruokavaliota ja kello 16 jälkeen sain syödä vain nestemmäisiä ruokia. Mehuvichyt 5/5. Illalla piti myös ottaa suolta stimuloivaa laksatiivia, mutta se teki minut vain kipeäksi eikä toiminut kuten piti. Onneksi kuvaus onnistui siitä huolimatta.

  

Aamulla suuntasin sairaalalle ohjeiden mukaisesti tuntia ennen kuvausaikaani ja sain juotavakseni pari lasillista vettä ja 0,33l sorbitoliliuosta. Tätä pelkäsin ennakkoon kaikkein eniten, sillä olen umpisurkea juomaan epämieluisia tutkimusliuoksia, mutta onneksi karmivan makeaa sorbitolia oli vain tuon verran. Vesi maistui taivaalliselta sen jälkeen. Sorbitoli "värjää" suoliston, jotta se erottuu MRI:ssä paremmin ja selkeämmin, joten turhaan sitä ei käsketty juomaan. Tämän jälkeen pääsin vaihtamaan sairaalan vaatteisiin ja kyynärtaipeeseeni laitettiin kanyyli tehosteaineen ja buscopanin  kuvauksen aikaista annostelua varten. 

Ensimmäistä kertaa (jos muistiini on luottaminen) makasin mahaltani kuvauspöydällä. Asennossa ei ollut paljoa kehumista turvonneen ja kipeän mahan kanssa, mutta pystyin kuitenkin olemaan mahaltani, mikä kuvauksen onnistumisen kannalta oli tärkeää. Sain kuulokkeet korvilleni ja hälytyspallon käteeni siltä varalta, että tarvitsisin hoitohenkilökuntaa kuvauksen aikana. Ensimmäisessä kuvasarjassa katsottiin onko sorbitoli edennyt suolistossa riittävästi, minkä jälkeen aloitettiin varsinainen kuvaus. Vatsaa kuvatessa otetaan yleensä kuvasarjoja, joihin liittyy hengitysohjeita. Minustakin otettiin useampi kuvasarja, joiden aikana joiduin pidättämään hengitystäni. Kanyylin kautta laitettiin kuvauksen alkupuolella buscopania, jonka tarkoituksena on lamata suolisto hetkeksi, jotta siitä saadaan kuvia ilman, että suoliston peristaltiikka aiheuttaa epätarkkuutta (hetki täysin ilman vatsakipua!). Loppupuolella sain tehosteainetta, joka parantaa eri kudostyyppien erottelua. Se ei tuntunut oikeastaan millään muulla tavoin kuin epämiellyttävänä tuntemuksena käsivarressa, sillä infuusionopeus oli suuri. Mutta sekin kesti vain hetken. 

  

MRI:n jälkeen minulle selvisi, että gastrologian poliklinikalla oli sotkettu jotain ja tämä magneettikuvaus oli riittävä, vaikka olin saanut ohjeistuksen kahteen erilliseen magneettikuvaukseen. Joten nyt vain odotan ensiviikon torstaita ja gastrologin vastaanottoa. Ensimmäistä kertaa olen menossa tämän asian tiimoilta lääkärille, joka tästä oikeasti jotain tietää - jos nyt joku ylipäätään tietää tästä jotain. Sitä odotellessa..

Kaiken kaikkiaan MRI ei tälläkään kertaa ollut mitenkään erityisen epämieluisa kokemus vaan kaikki sujui hyvin. Ennätin jopa sairaalalta kotiin ennen kuin sorbitoli laittoi mahan aivan sekaisin. Loppupäivä ja -ilta menikin eninmäkseen makoillessa ja kaiken valtakunnan kiputyyppejä sietäessä, sorbitoli suurina määrinä ei selvästikkään tee hyvää kuten olin ennustanut. Ja vielä tänäänkin, yli vuorokausi sorbitolin nauttimisesta, maha on selvästi viimepäiviä kipeämpi. En tosin tiedä, voiko tästä vielä syyttää sorbitolia vai onko tämä nyt vaan oma ihana itsensä..

  

Ensiviikon lääkärikäynti eninmäkseen pelottaa, sillä en uskalla edes ajatella millaisia uutisia on tiedossa. Voin vain toivoa, että jotain on tehtävissä ja mielellään jotakin muuta, kuin paksusuolen poisto..

   

"There are no classes in life
for beginners; right away
you are always asked to deal
with what is most difficult." 

Rainer Maria Rilke