Erilainen juhannus / "Haluaisin vain olla jossain etäällä laiturinnokassa"

Kesäkuu,

jonka ensimmäinen päivä on lämmin, ukonilmaa enteilevä. Tänä vuonna se ei enää ole rajapyykki opiskelun ja työnteon välissä, se ei muistuta lomasta, vapaudesta. Se vain on, vaikka koivuissa on vihreät lehdet ja kuulen jostain Suvivirren. Moni aiempi kesä on koostunut työvuoroista ja vapaapäivistä, mutta tänä vuonna kesä vain on ja odottaa: magneettikuvauksia, lääkärin vaastaanottoa, sairasloman jatkoa. Parempana päivänä ajattelee, että kyllähän tässä voisi töitäkin tehdä kuukauden tai puolitoista, mutta kun seuraava päivä on kaksin verroin kipeämpi, joutuu palaamaan tylysti takaisin maanpinnalle ja unohtamaan haaveet työkyvystä. Tee siinä nyt sitten töitä, kun vähintään joka toinen tai kolmas päivä kuluisi kipujen vuoksi sairaslomalla. Turhautumisista voisi pinota vuoren korkuisen kasan.

    

Enemmän kuin mitään tällä hetkellä, haluaisin olla kesätöissä melko hyvällä palkalla niin kuin minun piti olla. Ei tarvitsisi repiä hermojaan yrittäessään pärjätä sairauspäivärahalla, ei tarvitsisi miettiä millä rahalla elää ensi syksynä kun opinnot jatkuvat. Ylipäätään asiat olisivat paljon paremmalla tolalla. Sairausloma kun ei ole mikään loma, vaikka joku niin saattaa ajatella. Se on pakon sanelema olotila, joka eninmäkseen vain vituttaa - muut valmistuvat ja minä vain homehdun kotona.

      

Tämän viikon olen ollut T:n kanssa Lapissa T:n kotipaikkakunnalla. Maha kipuineen olisi saanut jäädä kotiin, mutta eihän se tietenkään jäänyt. Siitä huolimatta täällä on ollut mukavaa. Lauantaina kävelimme satamaan katsomaan tyyntä järven pintaa ja sen ylle laskevaa aurinkoa, sunnuntaina onnistuin polttamaan itseni auringossa kun veneilimme samaisella järvellä. Maisemat täällä ovat aivan toisenlaisia verrattuna kotoisen Järvi-Suomen näkymiin, enkä osaa lakata ihastelemasta niitä. Olen ensimmäistä kertaa kesäkelissä viettämässä aikaa täällä ja aion tulla uudelleenkin vielä tänä kesänä nähdäkseni yöttömän yön.

  

Ensi viikolla on ensimmäinen kahdesta magneettikuvauksesta, joiden jälkeen on gastroenterologin vastaanotto. Sitten tiedän vähän enemmän siitä, onko tälle mahalle mitään tehtävissä vai ei. Kerron tästä myöhemmin tarkemmin.

Ennen kaikkea "haluaisin vain olla jossain etäällä laiturinnokassa", unohtaa kaiken MEN2b:hen liittyvän ja keskittyä olennaiseen: elämään. En tiedä saanko vielä jonain päivänä takaisin sen vapauden, josta hetken sain nauttia, sen elämän, jonka tahdista sai määrätä omilla päätöksillään.

     

viereisestä huoneesta aamu

heijastuu valokeilana lattiaan, kierrän sen

katseellani ja kiedon käsivarteni ympärillesi,

suljen silmäni ja hengitän ihoasi vasten

haen turvaa ja tartun kiinni kuin

varmistaakseni ettet lähde siitä, etten lähde siitä,

ettei elämä päästäisi irti nyt

kun aurinko on noussut ja lämmittää

vain mennäkseen uudelleen pilveen