Tekstit

Ikuinen epätietoisuus / "Näin unta hukkumisesta"

Vuosikin on ehtinyt vaihtua minun odotellessa lisätietoja marraskuun vuosikontrollissa heränneestä syöpäepäilystä. Epävarmuuden vuoksi en ole kirjoittanut tänne tuloksista, mutta kun mitään varmuutta ei näytä tulevan niin en välitä odotella enempää. On siis kuvattu (MRI ja FDG-PET-CT) ja pohdittu asioita lääkärimeetingissä, mutta vieläkään ei ole varmaa tietoa. 
Positiivista on se, että mitään selkeää viitettä siitä että medullaarinen kilpirauhassyöpä olisi uusiutunut, ei ole. Mutta kalsitoniini on yhä (joulukuun labroissa) aimpaan tasoon nähden korkealla, yli 200. Ja FDG-PET tai mikään mukaan kuvaus ei anna varmuutta siitä, ettei mitään muutosta aiempaan nähden olisi, koska mikään merkkiaine ei satavarmasti kerry medullaariseen syöpäkudokseen. Ja sitä kun väkisin on jossain - ollut kaikki nämä vuodet - koska mikään muu kudos elimstössä ei tuota kalsitoniinia.
Tässä kuvatessa paljastui kuitenkin kaksi löydöstä, joita ei ole aiemmin ollut tai huomattu. Ensin löytyi kallonpohjan luusta…

Vuosikontrolli / "Arriving somewhere, but not here"

Kirjoitin syyskuussa: "Pimeys ja sateet eivät ole ainoa syy, miksi syksyn tulo lähinnä ahdistaa. On mennyt niin monta syksyä toisensa perään ikävien uutisten parissa, että pelkään jotain pahaa tapahtuvan taas. Viime vuonna se oli feokromosytooma, edellisenä kipujen vaikeutuminen siihen pisteeseen, että päätös paksusuolen poistosta oli pakko tehdä. Yritän ajatella positiivisesti, mutta pimeys hiipii ikkunoista sisään ja saa jännittämään labravastauksia.".
Kuinka toivoinkaan, että tämä syksy olisi ollut viimeinkin se toivottu poikkeus aiempiin. Että tänä syksynä ei olisi tapahtunut mitään, vaan kaikki olisi pysynyt ennallaan suoden minulle vihdoin sen kaivatun hengähdystauon ja mahdollisuuden toipua, mahdollisuuden valmistua farmaseutiksi.
Toisin kävi.
Eilen oli vuosikontrolli endokrinologian poliklinikalla. Kaikki oli muutoin ennallaan, mutta medullaarista kilpirauhassyöpää kuvastavat veriarvot, kalsitoniini ja CEA, olivat nousseet. Kalsitoniini on otettu viimeksi toukokuussa, …

Loputon väsymys / "Joki joutava laineillaan, mua lastuna vie mukanaan"

Kuva
"Mitä kuuluu?", kysytään. En useinkaan osaa vastata paljon mitään, kun tuntuu, ettei kuulu oikein mitään. Tätä samaa vain, väsyttää.
Mitä se väsymys on?
Uuvuttavaa. Jatkuvaa, tauotonta väsymystä, joka ei katoa mihinkään lepäämällä tai nukkumalla. Olen ollut jatkuvasti väsynyt niin kauan kuin jaksan muistaa. Se on jokin MEN2b:hen ohjelmoitu perusasetus, josta ei pääse millään eroon. Mutta viimeisen parin vuoden aikana siinä on tapahtunut jokin harmittavan pysyvältä tuntuva muutos huonompaan. Olen entistä väsyneempi enkä tiedä millä taikakonstilla tästä pääsisi eroon. Kilpirauhasarvot on ok, hydrokortisonihoito on ok, mutta aina vain väsyttää. Lamaannuttavan paljon.
Olen melko varma, että tämä on osaltaa paksusuolen poiston seurausta ja osaltaa toimimattoman lisämunuaisen ansiota. Ja osuutensa on myös kaiken tämän sairastamisen aiheuttamalla psyykkisellä kuormituksella. Eräs lääkäri sanoi, että minusta oikeen huokuu väsymys.
Mutta miksi tämä ei helpota? Miksi olen aina vain vä…