Kuuluu hyvää! / "Silti vähän pelottaa, et mikä seuraavaksi romahtaa"

 Kesä on mennyt nopeasti, siis todella nopeasti. Tein aluksi neljän tunnin työpäiviä, mutta nyt olen alkanut tehdä viittä tuntia. Harjoittelua on takana hieman yli puolet! Kaikki on sujunut onneksi todella hyvin. Olen hurjan kiitollinen apteekille joustavuudesta, minkä ansiosta olen saanut sovitettua työt ja kolmesti viikossa olevat kuntoutukset hyvin yhteen. Ja onhan tämä apteekki ollut aivan mahtava työpaikka kaikin puolin! 

 

 

Vointi on ollut tasaisen hyvä koko kesän. Pitkään jatkuneet helteet kuormittivat, mutta siitäkin selvittiin. Nukun melkoisen pitkiä yöunia edelleen, mutta siinäpähän nukun, ei se mitään. Hieman haasteita on ollut säädellä vapaa-ajan menoja siten, että arjen kuormitus ei menisi yli, mutta tämä ei ole mitenkään uusi ongelma. Minun on ollut ja on yhä vähän vaikea hahmottaa omaa jaksamistani - alan innoissani tehdä jotain, kunnes jaksamisen sitten yllättäen loppuukin kesken. Ylilyönnit eivät kuitenkaan enää ole yhtä rajuja kuin joskus, joten jotain on opittu. Kiitos tästä fysioterapeutilleni, joka jaksaa muistuttaa minua ottamaan huomioon kokonaiskuormituksen.

Tässä syksyllä on tulossa gastroenterologian kontrollikäynti, joka on ensi viikolla, ja endokrinologian vuosikontrolli, joka on lokakuun loppupuolella. Sitä ollaankin sitten endokrinologian käynnillä jännän äärellä kun pitää pohtia vieläkö haetaan kuntoutustuelle jatkoa vai tuleeko minusta valmistumisen jälkeen työtön työnhakija.

Töiden löytäminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä täyttä työaikaa en jaksa tehdä. Pitäisi löytää työpaikka, joka olisi valmis palkkaamaan osatyökykyisen työntekijän. Katsellaan.

Miettikää - puhun valmistumisesta! Nyt siitä ehkä uskaltaa alkaa puhua kun harjoittelu on sujunut näin hyvin ja sitä on about 2,5 kk jäljellä. En kuitenkaan voi mitään sille, että takaraivossa kolkuttelee "mitä jos". Mitä jos tuleekin taas jotain? Jos kontrollikäynneillä ilmenee jotain? On mennyt niin pitkään hyvin, etten edes muista millon viimeksi olisi tälläinen ajanjakso takana. Sen takia, ettei hyvä viime vuosina ole kertaakaan vielä kestänyt kovin kauan, on kai ihan luonnollista pelätä seuraavaa romahdusta. Mutta yritän ajatella, että jospa tällä kertaa hyvä kantaisi ja mitään romahdusta ei tulisikaan. Olisihan se jo aikakin..!

"Kevään jälkeen pikkuhiljaa taas

Valo alkaa mussa toistumaan

Ja pimeys monivuotinen

Sisältäni ulos poistumaan

Mutta silti vähän pelottaa, et mikä seuraavaksi romahtaa"
Haloo Helsinki - Terveisin mä