Harjoittelun alku / "En surun kanssa kulje"

 Harjoittelu alkoi suunnitellusti 1. kesäkuuta. Sitä on siis takana neljä viikkoa ja olen yllättänyt itsenikin sen suhteen, miten hyvin olen jaksanut käydä töissä! Tottakai väsyttää, mutta mitään maailmanlopun väsymystä ei ole ilmaantunut - hyvä niin.

Alku on sisältänyt paljon perehdytystä ja uuden oppimista. On pitänyt ottaa haltuun entuudestaan täysin vieras apteekkijärjestelmä ja totutella uuden työpaikan käytäntöihin. Onneksi aiemmin opitut asiat ovat palautuneet kiitettävästi mieleen, joten ihan hukassa en ole ollut!

Täytyy kiittää jo tässä vaiheessa harjoittelupaikkani henkilökuntaa siitä, kuinka hyvin he ovat ottaneet minut osaksi työyhteisöä. On mukava olla töissä  farmaseuttioppilaana!

Toisin sanoen, viime kuussa tehdyt lääkemuutokset ovat vieneet jaksamista positiiviseen suuntaan. DHEA:n aloitus ei tuonut mitään mullistavaa eroa aiempaan nähden, mutta pienen kuitenkin. Eikä siitä ole oikeastaan tullut mitään haittojakaan. Beetasalpaaja on rauhoittanut syketasoa, mikä vaikuttaa jaksamiseen huomattavasti. Hydrokortisonia on nyt töiden alussa kulunut hieman suuremmalla annoksella, mutta sekin on tarkoitus laskea takaisin entiseen.

Oikeastaan menee ihan mukavasti! Selvisin näistä helteistäkin kunnialla, kiitos ilmastoidun apteekin. Uusi arki vaatii vielä ehkä hieman totuttelemista, mutta eiköhän tämä tästä. 

"En surun kanssa kulje, vaikka vaivoin kuljenkin

On rinnassani riemu, siitä laulaa tahtoisin"

Harmaja - Hän tanssii kevein askelin