Vähän liian lämmintä / "Meillä on päiviä vielä"

Ei varmaan ole jäänyt keltään huomaamatta, että Suomen kesä on osoittautunut tänä vuonna lämpimäksi. Oikeastaan niin lämpimäksi, ettei ole enää kivaa.

Aiemmin nautin helteistä - oikein odotin, että tulisipa tosi lämmin kesä. Mutta nyt kun katson ennusteita, jotka taas hipovat kolmeakymmentä astetta, iskee lähinnä epätoivo. Ilman paksua suolta on haastavaa ellei mahdotonta juoda riittävästi kun on näin kuuma. Nestettä ei ehdi imeytyä niin paljon kuin olisi juotava. Jatkuvasti on vähän jano, vähän pää kipeä, vähän huono olo - kunnes se on jatkunut jo niin kauan, että alkaa olla oikeasti huono olo. Kävin jo kerran päivystyksessä nesteytettävänä ja pahoin pelkään, että joudun sinne vielä uudelleen.

Olisipa edes yöllä oikeasti viileää, niin saisi asunnon viileämmäksi.

Nesteytyshaasteista huolimatta olen myös nauttinut tästä lämpimästä säästä. Olen käynyt uimassa neljän (?) vuoden tauon jälkeen, vieläpä useampana päivänä peräkkäin. Olen ollut ulkona, joskin lähinnä iltaisin, ja viettänyt aikaa ystäväni kanssa. 

Muutoin kaikki on aika lailla ennallaan. Hydrokortisoni menee edelleen ja elokuun lopussa on seuraava kontrolli sen osalta. Uskoisin, että korvaushoito jatkuu ennallaan sen jälkeenkin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, onko lisämunuaiseni kortisolituotanto elpymään päin. Olisi mukava päästä tilanteeseen, jossa oman lisämunuaiseni kortisolituotanto on riittävä.

Tässä kesän mittaan on jotenkin konkretisoitunut se, miten on tipahtanut sen aiemman normaalin arjen ulkopuolelle. Sen arjen, johon kuului opiskelut, kesätyöt ja vapaaehtoistyöt. Olen viettänyt monta yksinäistä iltaa toivoen, että olisimpa itsekin töissä. Olen ollut niin kauan tekemättä mitään (opintoja, töitä), että joutenolo alkaa väkisin harmittamaan. Todellisuus on kuitenkin se, että ajatuskin työpäivästä on vielä melko etäinen. Ja vaikka tämä keho muutoin alkaisi tehdä yhteistyötä, niin suolisto on yksistään sellaisessa kunnossa, että työskenteleminen tulee olemaan haastavaa. En kuitenkaan aio luopua tavoitteestani valmistua farmaseutiksi - en vaikka lopputulos olisi se, ettei minusta olisi päivätöihin valmistumisen jälkeen. On onneksi muitakin mahdollisuuksia työskennellä farmaseuttina kuin apteekissa viitenä päivänä viikossa.

Jää nähtäväksi millanen syksystä tulee. Toivon sydämestäni, ettei feokromosytooma uusisi nyt ihan heti (tai tulisi mitään muitakaan ylläreitä), jotta voisin oikeasti suunnitella harjoitteluun lähtemistä ja valmistumista. 

Toivottavasti kesä jatkuu sopivan lämpöisenä mahdollisimman pitkään, sillä kauhistuin kun katsoin kalenteriin - vastahan oli heinäkuun alku? Päivät ovat niin samanlaisia, että ne sekoittuvat toisiinsa ja katoavat puolivahingossa jonnekin.

Ps. Voisin kirjoittaa jostain tietystä aiheesta tai aiheista postauksia - mistä haluaisit kuulla?