Nestetasapaino(ttomuus) / "Näin unta hukkumisesta, näin unta toivosta"

On taas vierähtänyt kuukausi siitä, kun viimeksi kirjoitin. Energia on huvennut uuden elämän opettelemiseen ja kuntoutumiseen. Ison siivun päivän energioista haukkaa nestetasapainosta huolehtiminen, joka ei läheskään aina ole mitenkään turhan helppo homma. Välillä on useampikin päivä putkeen jolloin neste- ja suolatasapaino pysyy hyvällä tolalla aamusta iltaan. Mutta sitten on niitäkin jaksoja, jolloin meinaa kuivua ihan väkisin eikä ole aavistustakaan mikä nyt meni pieleen. Esimerkiksi tämä viikonloppu: Lopexia kului aivan tuhottomia määriä, kun mikään ei tuntunut olevan tarpeeksi tälle suolistolle. Jatkuvasti piti saada lisää suolaa ja lisää nestettä. Aivan sama mitä söin, se uhkasi tulla aivan liian nopeasti läpi. Ja kun se jatkui torstaista eiliseen, alkoi olokin olla voimaton ja hermot riekaleina. Tämä päivä onneksi näyttää vähän paremmalta, ainakin toistaiseksi. Ja toivottavasti myös pysyy parempana, sillä loppuviikoksi on luvattu hellettä...

Olen käyny viikoittain fysioterapiassa ja sen lisäksi pyrkinyt kävelemään mahdollisimman paljon (PoGo!). Niiden ansiosta pyörätuoli on lojunut toimettomana jo jonkin aikaa ja tarkoitus onkin palauttaa se lähitulevaisuudessa apuvälinelainaamoon. Edistystä on siin tapahtunut huomattavasti kun sairaalasta kotiutuessani jaksoin kävellä hädintuskin parisataa metriä ja nyt jaksan kävellä jo reilut kaksi kilometriä. Töitä kuitenkin on paljon jäljellä - esimerkiksi keskivartalon lihakset ovat vielä ihan onnettomassa jamassa, hartioista ja niskasta puhumattakaan. 

Paremman lihaskunnon lisäksi olen nauttinut siitä, että olen voinut laajentaa ruokavaliotani pikkuhiljaa eikä ongelmia ole ilmennyt. Noudatan edelleen avanneleikatun ruokavaliota, helposti sulavaa ruokaa siis, mutta olen maistellut esimerkiksi tuoretta salaattia ja tomaattia ongelmitta sekä syönyt tuoreita mansikoita. Nam. Yksi miellyttävä seuraamus leikkauksesta on muuten se, että laktoosi-intoleranssi vaikuttaa olevan poissa. Se kun on paksusuolen ongelma, ei ohutsuolen ;) Lisäksi pääsin käymään kotona maalla, viime viikonloppuna jo toistamiseen. On ollut niin valtava koti-ikävä, että oli ihan mahtavaa kun kaksi viikkoa sitten pääsin ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen käymään kotona. Oli kuin elämä olisi palannut jälleen pykälän kohti normaalijärjestystä.

Yksi tämän kesän virstanpylväistä oli kyetä viime lauantaina järjestettyihin kummipoikani sedän häihin. Vaikka nesteytyksen kanssa teki tiukkaa, niin nautin silti ihanista juhlista täysillä. Mahtavaa vaihtelua arkeen, komeat puitteet ja onnistunut toteutus. Oli hauska nähdä naapureita ja tuttavia, tanssia valssia isän ja T:n kanssa sekä nauttia herkullisesta kattauksesta. Kiitos Ti & Ti ihanista juhlista ja onnea yhteiselle taipaleelle! ♥

Nestetasapaino ei ole ollut ainoa ongelma. Ajoittain mahani turpoaa ja on melko kipeäkin ilman takia. En tiedä miksi suolistoni kerää niin paljon ilmaa - niin se on aina ollut ja näemmä ongelma ei poistunut leikkauksen myötä. Ja kun ohutsuoleen ei ilmaa juurikaan mahdu ja suoli tuntee venytyksen kipuna niin kyllähän sen arvaa, että se sattuu. Mutta pientä tämä silti on entiseen verrattuna, vaikka raivostuttavaa kylläkin. Lopexilla saattaa olla osuutensa tässä, mutta ilman sitä on mahdotonta olla.

Nyt odottelen, että kirurgi vastaisi soittopyyntööni. Pitäisi uusia reseptejä ja saada B-lausunto sairasloman jatkoa varten. Viikonloppu oli jälleen osoitus siitä, etten vielä jaksaisi tehdä millään töitä. Olen edelleen väsynyt häiden jäljiltä, kun en varmaan kertaakaan ole leikkauksen jälkeen ollut yhtä paljon liikenteessä kuin lauantaina olin. Pitää toivoa, että saan B-lausunnon, sillä leikkaus yksistään ei ole enää validi syy jatkaa sairaslomaa vaan MEN2b kokonaisuutena. Kroppa on ihan rempallaan edelleen. Aion kuitenkin aloittaa harjottelupaikan etsimisen pikimiten, sillä en ajatellut loputtomiin venyttää valmistumista jos vain kykenen töihin edes osa-aikaisena. Se vain on ihan oma lukunsa, että mistä löytyy tilannettani ymmärtävä apteekkari, joka huolisi osa-aikaisen harjoittelijan. Ensisijaisesti yritän löytää harjoittelupaikan täältä läheltä voidakseni asua täällä, mutta pitää varautua etsimään myös muualta.