Väsyttää / "Kaikki muuttuu, mutta antaa sen muuttua"

 Kesä meni nopeasti. Olen ollut töissä, mutta ehtinyt myös nähdä ystäviä ja viettää aikaa kotona vanhempien luona. Löysin kesän aikana itselleni uuden harrastuksen, SUP -lautailun. Innostuin niin, että hankin itselleni oman SUP -laudan. Nyt sitten vaan ensikesän suppailukelejä odotellessa..

Olen ollut tauotta töissä huhtikuun alusta saakka eli reilut viisi ja puoli kuukautta. Mitä pidempään olen tehnyt töitä, sitä väsyneemmäksi olen pikkuhiljaa tullut. Nukun aivan hullun pitkiä yöunia, mutta se ei riitä siihen, että tuntisin itseni virkeämmäksi. Arki on alkanut mennä siihen, että en oikein jaksa muuta kuin työt ja pakolliset kotityöt. 

Lopulta fysioterapeuttini sai minut havahtumaan tilanteeseen kunnolla ja päätin ottaa asian puheeksi työpaikalla. Esihenkilöt olivat onneksi hyvin ymmärtäväisiä ja päätettiin yhdessä, että alan tehdä neljän päivän työviikkoa nyt ainakin jonkun aikaa, jotta uupumus ei mene pahemmaksi. Päätös tuntui samaan aikaan kurjalta ja hyvältä. Kurjalta siksi, että en sitten jaksanut edes puolikasta työaikaa, mutta samaan aikaan tiedän tämän olevan viisaampi ratkaisu kuin ajaa itsensä sairaslomalle. 

Toisaalta ei kai olisi pitänyt yllättyä tästä. Olinhan viime vuonna 2. harjoittelua tehdessäni viiden kuukauden jälkeen ihan samassa pisteessä. Silloin jaksoin loppuun sen tiedon turvin, että harjoittelua oli jäljellä vain x päivää. Ajattelin, että nämä loput päivät menee kyllä vaikka päällään seisten kun sitten saa levätä ihan hyvän aikaa. Nyt töitä olisi kuitenkin tiedossa ainakin huhtikuun loppuun saakka, joten jokin ratkaisu oli keksittävä. 

Väsymykselle tai uupumukselle, kuinka tämän nyt sitten haluaa ilmaista, ei ole tietääkseni mitään akuuttia syytä. Voin ihan hyvin, olen "vain" väsynyt. Tulossa on kuitenkin sekä gastroenterologian että endokrinologian kontrollikäynnit verikokeineen ja tutkimuksineen, joten jos jotakin on pielessä, se tulee todennäköisesti ilmi.

MEN2b itsessään aiheuttaa sen, että väsyn herkemmin. Addisonin tauti lisää sitä taipumusta. Taustalla on myös merkittävä uupuminen sairastamiseen, jota voi verrata työuupumukseen. En oikein tiedä ehdinkö koskaan toipua siitä täysin, joten ei mikään ihme, että työssä jaksaminen ei ole mitenkään selviö. Tapaan tällä viikolla onneksi myös työterveyshoitajan ja voidaan kartoittaa tilannettani lisää ja miettiä ratkaisuja.

Vaikka fiilikset on olleet vähän maissa tämän myötä, on elämässä kuitenkin paljon hyvää. Tykkään työpaikastani todella paljon ja työ tuntuu mielekkäältä, tykkään myös asuinpaikastani. Kaikki olennainen on täältä käsin riittävän lähellä. Ehkä tämäkin syksy on viime syksyn tavoin hyvä.