Se yksi vappu / "Kaikki ne katastrofit, joita sä pelkäsit"

Miten aloitetaan postaus kun on ollut yli kolme kuukautta julkaisematta mitään? Tätä pohtiessa on vierähtänyt hetki. En ole tiennyt miten aloittaa.

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut paljon. Vähän liian paljon. Se on vienyt voimat kirjoittaa, on ollut pakko keskittyä vain omaan vointiin. 

Jouduin vappuviikon maanantaina hakeutumaan päivystykseen voimakkaiden vatsakipujen ja aivan jäätävän vatsan turvotuksen takia. Enkä todella osannut arvata mitä siitä seuraisi. Vatsani kuvattiin ja kuvissa näkyi selkeät neste-kaasu vaakapinnat, mikä on merkki suolitukoksesta. Mitään selkeää tukosta kuvissa ei kuitenkaan näkynyt. Hoitona näissä tilanteissa on nenämahaletku, mutta koska en yksinkertaisesti voi kuvitellakaan sitä nieleväni, se laitettiin vasta seuraavana päivänä humautuksessa. Minun muistikuvat katkeaa suurimmaksi osaksi siihen, kun lähdin gastrokirurgian osastolta nenämahaletkun laittoon.

Seuraava, mitä muistan, on ilmeisesti tehovalvonnasta. Olin sen verran hereillä, että kirurgi tuli sanomaan, että nyt on pakko leikata. Nenämahaletku ei ollut auttanut yhtään mitään. Ainoa, mitä sain sanottua kirurgille takaisin, oli: "Älä tee avannetta jos ei ole ihan pakko". Olin mennyt septiseen shokkiin ja oli pakko tehdä hätälaparotomia eli selvittää suoliston tilanne avoleikkauksessa.

Heräsin teholta - ilman avannetta, ihme kyllä. Ohutsuoleni oli päässyt kiertymään ja se oli aiheuttanut tukosoireet. Ohutsuoli oli myös laajentunut aivan valtavaksi ja liimautunut kiinnikkeillä vähän joka puolelle. Kirurgi oli leikannut kiinnikkeet pois ja saanut kierteen oikaistua ilman, että suolta itsessään olisi jouduttu leikkaamaan. Tilanne oli ehtinyt pahaksi, mutta ihme kyllä suoli oli vielä sinänsä ihan kunnossa.

Teholla meni pari päivää. Tarvitsin noradrenaliini-infuusiota pitämään verenpaineen riittävänä, mutta sen tarve loppui omia aikojaan ja pääsin takaisin gastrokirurgian osastolle. Mutta en ehtinyt olla siellä kuin yhden yön.

Olin käynyt ihan normaalisti nukkumaan enkä huomannut voinnissani mitään erikoista. Aamulla heräsin siihen, etten saa henkeä. Soitin hoitajakelloa ja kun saturaatiomittari iskettiin sormeen, luulin ensin katsovani lukemaa väärinpäin. Mittari näytti 66%, mikä on niin matala arvo, että hengityksen totaalinen romahtaminen oli hyvin lähellä. Siitä sitten seurasi pieni häslinki kun yksi hoitaja teki MET -hälytyksen ja toinen juoksi kaapista happimaskia, jotta saatiin minulle mahdollisimman paljon lisähappea. En onneksi mennyt tilanteessa paniikkiin, en osannut järkytykseltäni reagoida oikein mitenkään. MET -ryhmä vei minut CT-kuviin ja kävi ilmi, että koko vasen keuhko oli painunut täysin kasaan. Takaisin teholle siis..

Jotenkin onnistuin välttämään hengityskoneeseen laiton, mutta tosi lähellä se oli. Happea meni ensin tavallisella maskilla ja sitten NIV -maskilla, kun tavallinen ei enää riittänyt. Keuhko oli mennyt kasaan keuhkokuumeen takia ja syyksi arveltiin, että olisin jossain vaiheessa vetänyt jotakin henkeen. NIV -maskin ansiosta keuhko lähti kuitenkin aukeamaan hyvin ja voitiin vaihtaa ensin tavalliseen maskiin ja sitten happiviiksiin. 

Olin loppujen lopuksi melkein koko vappuviikon teholla. Ja melkein sen koko viikon nukkumatta ensimmäistäkään yötä kunnolla, teholla kun ei voi kuin haaveilla yöunista. Olin vielä joitakin päiviä gastrokirurgian osastolla ennen kuin pääsin kotiin.

Toipuminen lähti hitaasti käyntiin. Jotenkin piti parannella 20 sentin leikkaushaavaa ja keuhkoja. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta meinasi tehdä kaikesta aika hankalaa, hydrokortisonin tarve yllätti. Eikä hätäleikkaus ja sitä seurannut tehohoito ollut psyykkisestikään mitenkään helpoimmasta päästä, muusta sitten puhumattakaan.

Mutta lopulta olen toipunut fyysisesti ihan hyvin. Leikkaushaava parani tosi nätisti ja keuhkotkin alkaa olla kunnossa. Fysioterapiaakin olen päässyt jatkamaan. 

Kaikkia varmaan kiinnostaa kuulla, että mitä leikkaus on tarkoittanut rajujen suolisto-oireiden kannalta. Onneksi voin todeta, että vaikeimmat oireet ovat loppuneet kokonaan - mistä voi vetää sen johtopäätöksen, että pahin johtui kiinnikkeistä ja siitä, että suoli oli ollut enempi vähempi kiertyneenä ilmeisesti jo jonkin aikaa. On siis yritetty hoitaa ihan väärää asiaa, mutta minkäs teet, kun kiinnikkeet eivät näy magneettikuvissa eikä niissä ollut näkynyt kiertymäkään. Somatuline on toistaiseksi tauotettu eikä sen lopettamisesta ole vielä ainakaan seurannut mitään ihmeellistä. Oireita on edelleen, mutta: mahani on ollut parempi kuin vuosiin.

Tietenkin on käynyt mielessä, että pitikö kaiken mennä näin pahaksi ennen kuin asian todellinen laita selvisi. Olisiko kaikesta pahasta ollut paljonkin vältettävissä sillä, että olisi leikattu aiemmin, poistettu kiinnikkeitä ja oikaistu kiertymä? Luultavasti. Mutta tiedän, että minua on hoidettu parhaan osaamisen mukaan ja tilanne oli yllätys kaikille. Eikä tätä mahaa todella leikata kuin pakon edessä, varsinkin nyt kun tiedetään, että minulle kasvaa herkästi kiinnikkeitä. Jokainen leikkaus kun on triggeri kiinnikkeiden syntymiselle eikä sille voi mitään.

Ehkä tälle kaikelle näkee vielä jonain päivänä jonkin tarkoituksen. Toipuminen on vielä kesken, mutta yritän iloita siitä, että voin pukea tavalliset farkut jalkaan ensimmäistä kertaa ties kuinka pitkään aikaan ja syödä ilman, että siitä seuraa jäätävät oireet.

"Kaikki ne katastrofit joita sä pelkäsit

Ne toteutui

Tuli vedenpaisumus ja tuli tuhotulva

Mut sä vielä uit

Kävi kaikki klassiset

Ja siinä hukku kyllä usko ihmisiin

Sanot nyt ei lähe enää

Mut kun on takana tää

Niin sä lennät avaruuteen, beibi

Mulle sä olet ihme

Tää ei oo mikään sun tila viimeinen

Älä katso inhoten peiliin

Sieltä katsoo kyllä kaunis ihminen

Sä lähdet maata kiertämään

Ja kaikki planeetat on sua varten

Tänään et viel uskalla ulos

Jäädään uusimaan sun unelmii

Miten voikaan yhen tyypin elämässä

Kaikki paska tapahtuu

Lisää vastoinkäymisii

Mut joko vaihteeks kohde oiskin joku muu

Mä oon nähny kuinka susta

Moukaroidaan hakkelusta tatamiin

Sanot nyt ei lähe enää

Mut kun on takana tää

Niin sä lennät avaruuteen, beibi

Mulle sä olet ihme

Tää ei oo mikään sun tila viimeinen

Älä katso inhoten peiliin

Sieltä katsoo kyllä kaunis ihminen

Sä lähdet maata kiertämään

Ja kaikki planeetat on sua varten

Tänään et viel uskalla ulos

Jäädään uusimaan sun unelmii"

VESALA - Uusia unelmia