Vuosi 2016

"On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.

Se saattoi vahinko olla,

eikä tapahdu uudelleen.

Suru joskus käy, ja ikävää riittää;

kantaa laineet laivatkin.

Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?

- Jossain on kai vastauskin."

PMMP - Tässä elämä on

Kolmesataakuusikymmentäviisi päivää kipua. Kuusi kuukautta sairaslomaa. Vain kaksikymmentäneljä opintopistettä. Lukuisia poliklinikkakäyntejä, mutta vain kaksi sairaalavuorokautta. Seitsemän tavalla tai toisella epäonnistunutta lääkekokeilua. Puolenkymmentä erikoisalaa. Lukemattomia valvottuja öitä. Monta metsään mennyttä suunnitelmaa mm. valmistumisen osalta. Uudenlaisen elämän opettelua. Epätoivoa, turhautumista, pettymystä, vihaa ja ennen kaikkea väsymystä. Tätä kaikkea oli vuosi 2016.

Mutta onneksi se oli myös korvaamaton määrä rakkautta ja tukea T:ltä, ystäviltä ja perheeltä. Unohtumaton Ghostin keikka. Uusi, ihana ystävä Saara. Yhteistyö harvinaissairauksien yksikön kanssa. Kuukausi valokylvyssä Lapissa. Kaikki te vanhat ystävät, jotka olette pysyneet rinnalla. Lääkäri, joka ymmärtää. All of you 2b'ers I've been chatting with. Thanks for being there. Minun oma rakas kissani. Sairasloma, koska sai luvan levätä. Kuntoutusraha, koska sekin antaa luvan levätä. Ajatus siitä, että nämä kivut mahdollisesti lakkaavat jonain vuoden 2017 päivänä toivottavasti kokonaan. Se, että kaikki ne vähätkin opinnot vievät kohti valmistumista ja kerryttävät ammattitaitoa. Se, että jokaisesta päivästä löytyy etsimällä jokin hyvä asia.

Kävin ennen joulua kipupolilla hyötymättä siitä käynnistä juuri ollenkaan. Se otti päähän. Miten voi olla niin vaikea saada apua, vaikka sitä kuinka pyytäisi? Kävin myös fysiatrian polilla, koska MEN2b aiheuttaa lihasheikkoutta ja lihasheikkous käsittämättömiä lihasjumeja. Pääsen aloittamaan fysioterapian jossain vaiheessa ja tarkoituksena on tukea toimintakykyä ja yrittää avata hartioiden ja rintarangan aluetta, joka on aina tosi jumissa aiheuttaen omat kipunsa.

Ja pääsin kuin pääsinkin Lappiin uudeksi vuodeksi! Nautin lumesta, jota kotona Etelä-Savossa ei ollut kuin vähän ja mikäli tälle viikolle ennustetut pakkaset hellittävät ajoissa, pääsen myös pitkästä aikaa laskettelemaan "oikeisiin" rinteisiin. 

Tältä alkaneelta vuodelta 2017 toivon vähemmän kipua ja enemmän onnellisuutta. Odotan kuun puolen välin jälkeen koittavaa gastroenterologian polikäyntiä, joka toivottavasti valaisee tulevaisuutta suolistoni osalta ja siten antaa osviittaa siitä, milloin olisi teoriassa mahdollista viimeinkin valmistua farmaseutiksi. Aion keskittyä etsimään jokaisesta päivästä jotain hyvää ja elämään hetken ja päivän kerrallaan jos en muusta tiedä. Toivon lisää energiaa itselle rakkaiden asioiden tekemiseen, kuten siihen, että matkustaisin jälleen huoletta tapaamaan kaukana asuvia ystäviäni.

Yksinkertaisuudessaan: Toivon parempaa uutta vuotta itselleni ja teille kaikille ♥

We♥it